Vielä viimeinen ponnistus ja kausi alkaisi olla paketissa. Turnauksia on koluttu enemmän kuin laki sallii, mutta mitä siitä. Perjantaina 7.5. alkanut JBT-turnaus Turussa olisi tavallaan kauden päätös.
B-tyttöjen sarjassa oli mukana yhdeksän joukkuetta, jotka jaettiin kahteen lohkoon. ToPoLan lohkoon B kuului Äänekosken Huima, Kuopion Linkki, Naantalin Koripalloilijat (NaKo) ja Visa-Basket Helsingistä. Pelin henki oli se, että lohkojen kaksi parasta etenisivät mitaliotteluihin ja loput pelaisivat sijoista 5-9.
Perjantain ainokaisessa ottelussa Touhu sai vastaansa Huiman. Vastus tiedettiin aika tasavertaiseksi. Olihan se kaadettu viimeksi esimerkiksi Delfin-turnauksessa kahdella pisteellä. Peli olikin alusta asti tiukkaa vääntöä. Ensi jakso meni vieraille 19-20, mutta tauon jälkeen parketille saapui sisukas Touhu-ryhmä, joka tuli kovan taistelun seurauksena ohi, ja piti pintansa Huiman loppurynnäkköä vastaan. Pitkästä aikaa tiukka peli, joka pystyttiin ottamaan kotiin. Lukemat 39-35. Onnistujia mm. Taru Mansikka ja Isabella Kartila.
Lauantain aamupeliin vastaan marssi Linkki. Touhu otti ohjat alusta asti itselleen, eikä jättänyt mitään jossittelun sijaa. Loppulukemat 71-10 kertovat karua kieltään. Selkein onnistuja tässä ottelussa Ida Wicht. Myös Siiri Kinnunen pelasi hyvin.
Päiväottelu turnauksen ehkä suurinta ennakkosuosikkia NaKoa vastaan oli vaikea. Vastustajan aika makaava paikka tiedettiin etukäteen inhottavaksi. Korihanat tyrehtyivät ja NaKo iski helpohkoja koreja omaan pussiimme. Puoliaikalukemat 13-22. Toinen jakso lupasi jo vähän parempaa, mutta silti jotain jäi puuttumaan. Hieman uneliaan pelin tappioluvut olivat lopulta 32-45. Onnistuneimmat pelaajat tässä koitoksessa olivat ehkä Laura Kallio ja Emilia Jaakkola.
Iltapelin panoksena Visaa vastaan oli paikka välieriin. ToPoLa vei alkua kyllä aika selkeästi, mutta pallo ei meinannut löytää millään tietään oikeaan osoitteeseen (koriin) hyvistä paikoista huolimatta. Vasta Bellan vinkeä vääntökori vaparilla höystettynä vapautti peliä. Puolustus oli varsin rautaa koko ajan, kun vastus teki ekan korinsa vasta 10 minuutin tahkoamisen jälkeen (peliaika 2x14 minuuttia tehokasta). Ensi jakso aika selkeä 24-3. Toisella jaksolla hyökättiin puolin ja toisin vähän rennommin ja pisteitäkin tuli reippaasti enemmän. Larulaisten 36-16 jakso toi kokonaisluvuiksi reilun 60-19 voiton. Onnistujina etenkin Peppina Pällijeff ja Kitty Kaarnakari. Näin varmistui paikka välieriin ensimmäisen kerran kauden turnauksissa kahden masentavan (Easter ja Nordea) viime hetkien tappioiden jälkeen.
Sunnuntain aamupeli Korson Kuntoa (KorsKu) tiedettiin tiukaksi. Harjoituspeli syksyllä ja Nordea-turnauksen pelit ToPoLa hoiti kotiin, mutta viimeisin sarjapeli oltiin hävitty kahdella pisteellä. Tämä oli uskomaton taistelupeli puolin ja toisin ja täynnä dramatiikkaa. Ensi jaksolla Touhu oli niukasti niskan päällä ja vei sen nimiinsä 20-17. Sisuuntunut KorsKu tuli kuitenkin toisella puolikkaalla kovaa ja tilanne oli koko ajan noin kuuden pisteen sisällä jommalle kummalle joukkueelle. Tämä meni niin trilleriksi, ettei mitään rajaa. Loppuhetkillä heitettiin joukkuevirheiden siivittämänä vapareita molemmilla puolilla kenttää. Vastustajan liukkaan takamiehen onnistunut kolmonen kirpaisi pahasti, mutta onneksemme myös meiltä onnistui kova kolmonen Pauliina Kontion kädestä. KorsKu eteni vielä vapareilla pisteen johtoon, mutta Peppina vei korillaan taas Touhun pisteen edelle. Vastustaja pääsi kuitenkin vielä hyökkäämään kerran. Ohiheiton jälkeen onnistuimme kuluttamaan peliajan 1,1 sekuntiin, kunnes KorsKu oli pakotettu rikkomaan. Molemmat vaparit tällä kertaa ohi, mutta onneksemme vieraiden pelaaja otti levypallon jälkeen askelrikkeen. Kello ei ”ehtinyt” jostain syystä kulua ollenkaan, mutta sillä ei ollut enää mitään merkitystä. Villit tuuletukset ja tärkeä voitto Laruun lukemin 43-42. Onnistujana ehdottomasti Pauliina Kontio, joka heitti lopussa tärkeitä vapareita sisään, sekä tuiki tärkeän kolmosen.
Finaalia saatiin odottaa iltapäivään saakka, jossa vastustajaksi saatiin taas NaKo, joka tiputti omassa välierässään vaivatta Turun Riennon. Alku lähti jouhevasti käyntiin, kun muutaman minuutin jälkeen taululla komeili 8-2 johto. Sitten koritehtailu tyrehtyi pahasti NaKon taas onnistuessa. Erän loppu oli murheellinen 2-16 ja taukotilanne siis 10-18. Toisen jakson alku ei muuttanut mitään kummempaa. NaKo pysyi 6-10 karkumatkalla pitkään. Viimeisten minuuttien aikana Touhu alkoi kehittää kiriä. Piste pisteeltä eroa kurottiin umpeen, kunnes aikaa oli jäljellä enää 29 sekuntia vieraiden johtaessa pisteellä ja otettua aikalisän pallon ollessa myös heillä. Virhe kannattaisi ottaa, jos ei riistoa saada, jolloin meille jäisi vielä mahdollisuus. Virhettä ei kuitenkaan jostain syystä saatu aikaan, mutta onneksi vieras lähti turhan aikaisin yrittämään korintekoa onnistumatta kuitenkaan siinä. Aika kului silti vääjäämättä meidän hyökätessä. Vaikeahko heitto lähti laidasta muutamaa sekuntia ennen loppua sen ajautuessa Anna Huotarille, joka pääsi heittämään korin alta summerin soidessa. Heitto ei mennyt sisään, mutta vastustaja rikkoi. Mikä tilanne? Aika loppunut, NaKo johtaa pisteellä, ToPoLalla kaksi vapaaheittoa. Finaali. Tämä lienee se kovin paikka joutua heittämään vapareita. Ensimmäinen heitto, aika puhtaasti sisään. Huh, ainakin jatkoaika varmistettu. Toinen heitto, eturauta, levy, sivurauta ja HUMPS, pallo säkkiin ja armoton riemu. Voitto kotikulmille huikeassa finaalissa luvuin 32-31. Ei liene vaikeata nimetä tämän pelin onnistujaa: Anna Huotari, joka pelasi muutenkin hienosti loppuhetkien ”suht tärkeiden” vapareiden lisäksi.
Koko joukkue onnistui siis mainiosti läpi turnauksen. Mainittakoon, että NaKo oli valtakunnallisen 1.divisioonan runkosarjan kolmas, joten arvokas päänahka tuli skalpeerattua. Mukaan saapui Helsingistä muutamia vanhempia katsomaan sunnuntain otteluja valmiiksi paikalla olleiden lisäksi. Nyt voinee todeta, että kannatti tulla. Tähdet olivat tällä kertaa puolellamme kauden aikana koettujen takaiskujen jälkeen. Joukkuehenki oli mahtava ja tsemppi mieletön. Turnaus taputeltu ja koko kausi kutakuinkin taputeltu. Kiitokset kaikille mukanaolleille. UGH!
- Tero Hänninen
