Päävalmentajan terveiset

Kausi 2026–27 on saanut alkunsa niin kerhoissa, juniorijoukkueissa kuin aikuisten ryhmissäkin. Itse olen pyrkinyt olemaan tukena pienimmän pään toiminnoissa ja siellä meno on aidoimmillaan. Liikettä ja hymyileviä lapsia on runsaasti ja heitä ohjataan hyvien valmentajien toimesta. Lasten liikkumisesta olen puhunut monessa yhteydessä, mutta tätä asiaa ei voi painottaa liikaa. Meidän vanhempien on hyvä ymmärtää, että aika harrastuksessa (koris ToPoLassa, joku muu laji jossain muualla) ei täytä vielä lasten tarvetta päivittäisestä liikkumisesta. Tämän vuoksi suosittelen, että yritetään kaikki liikkua enemmän myös lajiharjoitusten ulkopuolella. Liike on kuitenkin lääke monessa eri yhteydessä ja on omiaan esimerkiksi ehkäisemään rasitusvammojen syntymistä.

Vaikka asia pyöriikin usein ajatuksissani, niin silti havahduin oman tyttäreni päiväkodin ”kuukausikansion” sisällön vuoksi. Sielläkin oli muistutus, että päiväkoti-ikäisen pitäisi liikkua noin 3 tuntia päivässä (1h ”hikiliikuntaa”, 2h muuta kevyempää). Tiedän, että asia ei ole aina helpoin mahdollinen hoitaa, mutta yritetään yhdessä. Sillä me annamme lapsille paremman mahdollisuuden keskittyä, liikkua vanhempana ja torjua ainakin osa mieltä horjuttavista asioista.

Me yritämme seurassa tietenkin auttaa tässä asiassa. Valmentajat pitävät useassa joukkueessa jo nyt fysiikkapainotteisia harjoituksia ulkona, koska näin me voimme luoda lapsille lisää liikuntaa ja käyttää rajalliset salivuorot koripallon saloihin opetteluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mitään muita fyysisiä/psyykkisiä harjoitteita koripallosalissa tehtäisi. Psyykkiset ominaisuudet, sosiaaliset taidot, fyysiset ominaisuudet sekä lajiosuudet kuuluvat kaikki koripalloharjoituksen sisältöihin. Ilman yhtä on vaikeaa oppia urheilemaan, vaan näiden on kuljettava käsi kädessä.

Haluamme, että lapsilla olisi meillä ToPoLassa turvallista harjoitella ja pelata koripalloa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen voi olla oma itsensä noudattaen kuitenkin yhdessä (valmentajan avustuksella) luotuja pelisääntöjä. Me emme valmenna lapsia, kuten aikuisia. Me olemme se turvallinen paikka, jossa lapsi voi tuntea erilaisia tunteita. Välillä lapsi/nuori tuntee suuria pettymyksen tunteita ja välillä suuria onnistumisen tunteita. On hyvä ymmärtää, että nämä tunteet ovat erittäin tärkeitä oppia ja opetella käsittelemään tulevaisuutta ajatellen. 

Ottelut eri sarjoissa on niitä paikkoja, joissa pelaajat pääsevät esittelemään harjoituksissa oppimiaan asioita yhdessä, joukkueena. Kilpaileminen on täysin sallittu asia ja voittaminen on ihan kivaa. Muistetaan kuitenkin myös se, että niiden karvaimpien tappioiden tai muiden pettymyksien kohdalla, annetaan lapsen tuntea tunteita ja yritetään olla heidän tukenaan.

Loppuen lopuksi lasten urheilu on yksi maailman hienoimmista asioista ja se kuuluu lapsille. Me aikuiset (valmentajat/vanhemmat/jojot jne.) pyrimme tukemaan heitä olemaan ”paras versio itsestään” ja auttamaan löytämään myös uusia ulottuvuuksia urheilun kautta. Ehkä jopa löytämään uusia pitkäkestoisia ystävyyssuhteita urheilun kautta. ”Minä nautin nähdessäni sinun pelaavan.” – hyvä lause käytettäväksi ottelun jälkeen tuloksesta riippumatta.

- Jussi, Isä ja valmentaja